TyötPosted by Haydee Monday, December 04 2006 18:33:51Tänään on ollut hyvä päivä. Juuri lopetin viime viikkoisen Lostin
katsomisen netissä (missasin viime keskiviikkosen tv-jakson), eli tämän
illan jakson voi sitten taas hyvällä omatunnolla ja ilman että on ihan
ulkona. Harmi vaan, että enää 2 (?) jaksoa näkemättä ennenkö uusi tauko
tulee.
Eilen
olin töissä 9 tuntia ja olin ihan puhki jo lounaan aikoihin! Pikkasen
on porukka muuttunut "mun" osastolla: rauhalliset pikkuenkelit on
muuttunut kirkuviksi viidakkohirmuiksi! Ensi viikolla alkaakin sitten
viiden viikon urakka juuri kyseisellä osastolla. Onneksi sain jo
etukäteislaastarin palkankorotuksen muodossa! Olen ollut tietoinen,
että teen töitä aika pienellä palkalla, mutta että pomo ehdottaa 3500
kruunun (n. 350 €) nousua, en oikein osannut odottaa. Yrittää siinä
sitten pitää pokkaa ja nyökytellä että "no kyllähän se kuulostaa ihan
ok:lta" ja olla kiljumasta WOW:ta!
Koska edessä tosiaan on 5
viikon työrupeama, tarkoittaa se sitä, että en pääse joululomalla
ollenkaan Suomeen. Muutenkin jouluaattoa oli tarkoitus juhlia
avopuolison suvun kanssa tänä jouluna, mutta harmitti, ettei pääse
kotia syömään suomalaisia jouluruokia. No, ongelma ratkaistu: porukat
ja pikkuveli tulee tänne välipäivinä! Jouluruokalista lähtenee tässä
lähipäivänä otsikolla "Tuokaa mukananne!".
Lisäksi hyvä uutinen
on se, että avopuolison uusi firma on pyörähtänyt käyntiin siinä
määrin, että kotikonttori ei enää ole hyvä konttori, vaan ihan
todellinen sellainen olisi hankittava. Ja hankinta on tapahtumassa, ja
kaiken lisäksi Arkku-cityssä, mun/meidän lemppari kaupunginosassa! Eli
vähemmän toisen naaman näkemistä kotona, mistä varmastikin seuraa
parempi työntaso.
Sainpas tänään jopa ostettua osan avopuolison joululahjasta, eli hyvin menee mutta menköön! :)
TyötPosted by Haydee Monday, December 04 2006 18:11:44Olen taas löytänyt uuden aluevaltauksen blogimaailmassa: au-pair
-blogit. Koska eilen tuli tasan 5 vuotta täyteen siitä kun muutin
Ruotsiin, juuri ollakseni au-pair, on nämä blogit enemmän kuin
kiinnostavia.
Au-pairin
homma on ollut ehkäpä opettavinta työtä mitä olen koko elämässäni
tehnyt. Vaikka vähän väliä hermot olivatkin kireellä sekä lapsiin että
vanhempiin, ja kodinhoito maistuikin aika puulta, niin en kadu
hetkeäkään päätöstäni lähteä Ruotsiin au-pairiksi. En myöskään kadu
päätöstäni jatkaa au-pairina oloa, toisessa perheessä kuitenkin, myös
seuraavana vuonna. Opin sekä ruotsinkielen, ruotsalaisten tapoja,
(tuntemaan) ruotsalaisia, mutta myös itsenäistymään ja ottamaan
vastuuta, sekä olemaan kärsivällinen (-mpi kuin mitä muuten olisin?).
Muistoja näiltä kahdelta au-pair -vuodelta ei kukaan koskaan voi
pyyhkiä pois.
Yksi suurimmista ongelmistani, varsinkin
ensimmäisen Ruotsissa-olo-vuoden aikana oli kavereiden puute. Päivät
meni perheen lasten kanssa, ja tottakai kotona oli kiva istuskella
katsomassa esim. tv:tä koko perheen kanssa aina sillon tällön, mutta
koska homma olisi helposti kääntynyt 24 tunnin työputkeksi, niin oli
helppoa tehdä päätös siitä, että iltaisin pitää tehdä muita asioita,
muualla.
Paikkakunnan kirjastosta tuli minun pelastukseni.
Kirjojen ystävä kun olen aina ollut, sain paremmin kuin hyvin ajan
kulumaan kirjahyllyjen välissä palloillessa ja kirjoja lukiessa.
Positiivista oli varsinkin se, että ruotsinkielistä kirjallisuutta
lukemalla ruotsinkielen taitoni koheni, kun varsinkin sanavarasto
kasvoi vauhdilla. Vieläkin tulee jollakin tapaa haikea olo kun joskus
matkaan kyseiseen kirjastoon lainaamaan kirjoja.
Ikävä kyllä
kirjat eivät, ainakaan minun tapauksessani, täysin riittäneet. Niistä
ei saa ihan sellaista seuraa kuitenkaan mitä kaikki tarvitsevat. Eli
halu olla sosiaalinen omanikäisten kanssa kasvoi kasvamistaan, ja
kuukauden "yksinolon" jälkeen tein päätöksen, että jotain on
tapahduttava. Matkustin Viking Linen terminaalille (en soittanut, enkä
varannut internetin kautta, koska eihän siihen olisi kulunut aikaa
juuri ollenkaan!) varaamaan liput risteilylle. Yksin. Muutenkin olin jo
pari kertaa aikaisemmin matkustanut kyseiselle terminaalille ihan vaan
huvikseni: katsomaan laivojen tuloa ja lähtöä ja syömään
karjalanpiirakoita siihen sataman kahvilaan. Nyt jälkikäteen näen
pieniä koti-ikävän merkkejä, kyllä. :)
No joka tapauksessa, noin
4 viikon Ruotsissa olon jälkeen lähdin siis yksin risteilemään,
Tukholma-Turku-Tukholma. Kovin vaikeaa ei varmasti ole kuvitella, että
eihän siinä kauaa mennyt ennenkuin seuraa rupesi olemaan tyrkyllä.
Miespuolista yllätys yllätys. Onneksi minulla kävi tuuri ja tutustuin
reiluun Södertälje-porukkaan, jonka seurassa olinkin melkein koko
matkan. Pääsin puhumaan ruotsia ja ihan vaan hengailemaan omanikäisteni
kanssa. Se oli niin ihana tunne! En ollut tajunnut kuinka kova ikävä
minulla oli nuorta seuraa! Joka tapauksessa risteilystä jäi pelkästään
positiiviset muistot koska pojat olivat rentoja ja uskoivat kun sanoin
"bara kompisar". :D Edelleenkin pidän yhteyttä P:hen, josta tuli minun
ensimmäinen ruotsalainen kaveri!
Ehkä on mainitsemisen arvoista,
että tuosta risteilystä tulikin pieni pakkomielle: kävin seuraavien
kuukausin aikana risteilemässä Turun suuntaan noin kahden-kolmen viikon
välein! Onneksi ystäväni Miss Jäätine teki seuraa Turun päästä, eli
yksin risteilemiset jäi paluumatkoihin (Miss Jäätine matkusti Turusta
aamulaivalla, saapui Tukholmaan illalla, jolloin minä hyppäsin laivaan
mukaan, juhlimme yön yhdessä, Miss Jäätine jäi laivasta pois aamulla,
minä jatkoin takaisin Tukholmaan). Näillä risteilyillä tutustuimme myös
R:än, joka on parhaimpia kavereitani täällä Tukholmassa nykyään.
Yksinäisille
au-paireille voin vinkkinä antaa myös kielikurssit. Useammilla
paikkakunnilla, joissa au-paireja on paljon, järjestetään kielikursseja
juuri au-paireille. Mikä olisikaan siis parempi kohtauspaikka?! Itse
tutustuin S:ään, joka on yksi tärkeimmistä syistä, siihen että jäin
Ruotsiin ensimmäisen vuoden jälkeenkin, juuri tällailla tavalla,
vaikkakin epäsuorasti. Kävin vierailevana tähtenä yhdellä
kielikurssilla kaksi kertaa, tutustuin valkovenäläiseen O:hon, joka
puolestaan tiesi että S asuu ja työskentelee au-pairina samalla
paikkakunnalla kun minä. Sain numeron, olin rohkea ja soitin. En ole
koskaan katunut sitä soittoa, päin vastoin!
No, tulipas nyt vuodatettua taas. :)
